Saara Mattero
Ristiaallokonkatu 4 B 63
02320 Espoo

puh: 045 630 2455
saara@kennelpareesa.com

Faaraokoirista

Faaraokoira koskettaa jollain tapaa jokaista sen tavannuttaihmistä: rotua joko rakastaa intohimoisesti tai sitten niitä ei vain ymmärrä lainkaan. Osa ihastuu sen alkukantaiseen ja elinvoimaiseen luonteeseen ja ulkonäköön; osa taas ei voi sietää aktiivista ja uteliasta punanenää tunkemassa aina mukana menossa, mieluiten joukon kärjessä. Faaraokoiran tai farkun, kuten rodun lempinimi kuuluu, ulkonäössä on jotain alkukantaisen ja yksinkertaisen eleganttia - se vain yksinkertaisesti on klassisen liioittelemattoman kaunis koira. Sileä karva ja auringossa hehkuva punainen väri vain tuo lisänsä sen tyylikkyyteen.


Yleistä

Faaraokoira on keskikokoa suurempi korkeuttaan hieman pidempi koira, jonka kuuluisi ennen kaikkea olla tasapainoinen kauttaaltaan. Mikään farkun ulkonäössä ei saa olla liioiteltua vaan kokonaisuuden tulee olla harmoninen ja silmää miellyttävä. Rotumääritelmä kuvaa faaraokoiraa seuraavasti: "Keskikokoinen, ylväsryhtinen,puhdaslinjainen, jalo mutta voimakas. Hyvin nopea, liikkeet kevyet ja vapaat. Ilme valpas." Tämä tiivistää hyvin faaraokoiran olemusta ja sen tulee antaa kuva jalosta, ryhdikkäästä, vaivattomasti liikkuvasta puhdaslinjaisesta metsästyskoirasta. Pää ja sen ilme on hyvin tärkeä osa faaraokoiran ulkonäköä. Suuret liikkuvat pystyt korvat ilmaisevat vahvasti farkun tunnetiloja ja ne ovat alati liikkeessä. Farkun katseessa sanotaan olevan jotain ajatonta ja viisasta - tämä pitää ehdottomasti paikkansa ja meripihkanväriset silmät ovat yksi faaraokoiran kauneimmista piirteistä. Farkuilla on kaksi sangen "inhimillistä" piirrettä: ne hymyilevät ja ne punastuvat. Hymyileminen on farkuilla rotupiirre ja ne hymyilevät usein omistajalleen, läheisille ihmisilleen ja toisille koirille ollessaan erittäin onnellisia ja iloisia. Punastuessaan faaraokoiran kirsu, silmänympärykset, korvat ja tassut lehahtavat kirkkaanpunaisiksi. Farkku punastuu usein ollessaan kiihtyneessä mielentilassa.


Historia

Faaraokoiran ikää rotuna on vaikea arvioida, mutta tuhansien vuosien ajan faaraokoiran tyyppisiä koiria on elänyt Välimeren ympäristössä. Sukulaisrotuihin kuuluvat mm. ibizan- ja kanarianpodencot. Rotu on kotoisin Maltalta, missä sitä kutsutaan nimellä Kelb tal-Fenek eli jäniskoira. Itse asiassa nimi faaraokoira on virheellinen, sillä farkku ei ole muinaisen Egyptin faaraoiden koira. Se todennäköisesti kyllä polveutuu samantyyppisistä koirista, mitäfoinikialaiset toivat Maltalle muinaisina aikoina. Maltalla faaraokoira on edelleen alkuperäisessä käytössä jäniskoirana sekä hälyttävänä vahtikoirana. Joskus sitä käytetään myös saattamaan lampaita ja vuohia laitumelle sekä noutamaan linturiistaa metsästäjälle. Faaraokoira metsästää kaniinia hämärässä ja yöllä kahden tai kolmen koiran joukossa metsästäjän ja usein myös fretin kera. Frettiä käytetään ajamaan kaniini ulos kolostaan, mikäli se piiloutuu. Farkku käyttää metsästäessään hyväkseen näkö-, kuulo- ja hajuaistiaan ja eroaa siten varsinaisista näöllä metsästävistä vinttikoirista. Rodusta tuli Maltan kansalliskoira vuonna 1977. Maltan maaseudun nykyaikaistuessa vauhdilla on faarao- koirien perinteinen käyttö jäämässä tarpeettomaksi ja koiramäärät ovat laskussa alkuperämaassa. Iso-Britanniaan ensimmäiset farkut tuotiin 1960-luvulla ja jo 1970-luvulla Suomi sai ensimmäiset farkkunsa.Nykyisin koiria on maassamme kolmisen sataa yksilöä ja muutama pentue rekisteröidään vuosittain. Rotu on kasvattamassa suosiotaan ja pentuemäärät ovat kasvussa.


Rekisteröinnit 1994-2009

1994 26 kpl
1995 26 kpl
1996 16 kpl
1997 1 kpl
1998 20 kpl
1999 20 kpl
2000 10 kpl
2001 10 kpl
2002 6 kpl
2003 16 kpl
2004 34 kpl
2005 27kpl
2006 20 kpl
2007 24 kpl
2008 36 kpl

2009 49 kpl


Luonne

Farkku on persoonallinen koira ja luonteenpiirteitä löytyy laidasta laitaan. Osa faaraokoirista on vaatimattomampia ja rauhallisempia sohvanvaltaajia; osa taas vallattomia hyvällä huumorintajulla varustettuja iloisia pellejä - monet tätä kaikkea. Iloisuus, leikkisyys, aktiivisuus sekä alati valpas olemus kuvaavat hyvin faaraokoiran luonnetta - se on aina valmis hyppäämään mukaan toimintaan tai riehumaan koirakaverinsa kanssa. Etenkin nuorena aktiivinen ja energinen faaraokoira voi viedä omistajansa hermot äärimmäisyyteen, mutta iän kanssa se rauhoittuu ja aikuiset koirat ovat sisätiloissa yleensä hyvin hillittyjä ja purkavat energiansa ulkona. Faaraokoira rakastaa perhettään täydestä sydämestään ja se on myös erittäin hyvä koira lasten kanssa, joskin nuorempana melkoinen sählääjä. Farkku luottaa omistajaansa täysin ja omistajan tulee olla myös sen luottamuksen arvoinen ja kohdella koiraansa hyvin ja osoittaa sille sen kuuluvaa arvostusta. Huomioitavaa on kuitenkin se, ettei faaraokoiraa saa koskaan nostaa ihmisen asemaan perheessä - se on kuitenkin koira, vaikka rotu poikkeaa monesta muusta rodusta. Yleensä faaraokoira on herkkä ja vaatii omistajaltaan ymmärtäväisyyttä. Se ei kestä kovia pakotteita ja rodun yksilöt ovat yleensä hyvin älykkäitä, vaikka saattavat peittää sen pelleilyn alle. Faaraokoirien sopimattomuus varsinaisiin palveluskoiralajeihin johtuu yleensä kahdesta asiasta: motivoinnin vaikeudesta ja pitkästymisestä. Osa koirista on erittäin ahneita ja ne saadaan motivoitua ruoalla, osa leikillä tai kehuilla. Suurin osa faaraokoirista oppii uudet asiat erittäin nopeasti ja tarkasti, mutta ne pitkästyvät toistoihin ja niiden keskittyminen herpaantuu uusien asioiden ilmetessä kuvioihin.


Hoito

Faaraokoiran hoito on todella helppoa, pääsana hoitoa ajatellessa on "tarvittaessa". Sileä, lyhyt yksinkertainen karva pestään noin 2-4 kertaa vuodessa ja harjaukseksi riittää pyyhkäisy säämiskällä tai kostealla pyyhkeellä irtokarvojen poistamiseksi. Korvat ja silmät puhdistetaan kun ne sitä tarvitsevat ja oikeastaan ainoa säännöllinen hoitotoimenpide on jatkuvasti kasvavien kynsien leikkaaminen kerran viikossa tai kahdessa.


Liikunta

Aktiivisena ja energisenä alkukantaisena metsästyskoirana faaraokoiralle parasta liikuntaa on ehdottomasti vapaana juokseminen toisen koirakaverin kanssa. Kaupungin katujen mittaaminen hihnan päässä on huomattavasti virikkeettömämpää kuin metsässä ja niityllä nuuskuttaminen hiirten ja myyrien perässä. Faaraokoiran riista- ja metsästysvietti on voimakas ja niin sen tuleekin olla. Yksilötasolla koirissa ja niiden irtipidettävyydessä on huimia eroja, mutta yleisesti farkku lähtee riistan perään sen ilmaantuessa näkösälle. Siksi faaraokoiran juoksuttamisen tulisi tapahtua turvallisella alueella ja mieluiten aitojen sisällä. Faaraokoiran opettaminen pysymään vapaana ei ole kuitenkaan mahdottomuus, omistajan tulee vain varautua siihen, ettei rotu ole koskaan 100% irti pidettävä rotu vaan koiran vietit voivat ajoittain ajaa koiran riistan perään. Farkku tosin palaa likimain aina myös takaisin lähtöpisteeseensä omistajansa luo saaliin päästyä karkuun tai koiran saatua sen kiinni. Nuoren faaraokoiran kasvulle ja aikuisen koiran mielenterveydelle vapaana juokseminen on välttämättömyys. Farkun omistajan ei tarvitse olla himomaratoonari, mutta innostus luonnossa liikkumiseen sekä aktiiviseen elämäntapaan on suurta plussaa.


Minustako farkun omistaja?

Faaraokoira ei ole yksi helpoimmista roduista ja farkun omistaja joutuu olemaan aina yhden askeleen edellä vilkasta ja kekseliästä koiraansa, muuten pian faaraokoira määrää parivaljakon toimista. Alkukantaisena, omatoimisena ja vahvan metsästysvietin omaavana sen hankkimista tulisi aina harkita tarkkaan. Palveluskoiramaista tottelevaista yksilöä siitä ei saa varmasti koskaan, sillä farkun motivointi on vaikeata. Faaraokoiran omistajaksi soveltuu parhaiten huumorintajuinen, kärsivällinen, rento ja ulkona liikkumisesta nauttiva ihminen, joka tarjoaa koiralle myös sen kaipaamaa läheisyyttä. Faaraokoiran tulee voida asua sisäkoirana osana perhettä, kennelkoiraksi tämä seurallinen ja älykäs rotu ei sovi missään nimessä.


Terveys

Vuonna 2005 faaraokoirakantaa on kartoitettu terveyskyselyn muodossa ja rodulta ei ole löytynyt suurempia terveysongelmia ja suurin osa faaraokoirista elää yli kymmenvuotiaiksi käyden eläinlääkärillä vain rokotuksissa. Tutkittujen koirien tulokset ovat pääasiassa erinomaiset, mahdolliset muutokset ovat olleet lieviä. Rodulla on todettu lieviä muutoksia lonkissa, kyynärissä sekä polvissa. Lisäksi koirilla on ollut silmissä ylimääräisiä ripsiä, sikiöaikaisia jäänteitä sekä MRD:tä. Lisäksi rodussa tavataan ajoittain allergiaa, herkkävatsaisuutta, hammaspuutoksia, hammaskiveä, kivesvikaa, satunnaisia syöpäkasvaimia vanhemmilla koirilla sekä iho-ongelmia mm. heikentynyttä karvapeitettä, hilseilyä ja hormoniperäisiä ihosairauksia.


Harrastukset

Faaraokoirien pääasialliset harrastukset ovat koiranäyttelyt sekä rata- ja maastojuoksu. Lisäksi harrastetaan agilityä, tokoa sekä verijälkeä.


Rotukerho

Faaraokoirien ja ibizanpodencojen rotua harrastavana kerhona toimii Suomen Faaraokoirat ja Ibizanpodencot ry. Kerho on perustettu vuonna 1983 ja jäsenmäärä on alle sadan henkilön. Kerho julkaisee Farkku-lehteä kolmesti vuodessa ja järjestää juoksukilpailuita sekä vuosittain oman erikoisnäyttelynsä sekä Open shown, Farkkushow'n.

» Kerhon kotisivut
» Kerhon keskustelufoorumi